Puhuttaessa käyttäytymisestä me käytämme helposti kuvauksia tai termejä, jotka kuvaavat jotain muuta kuin käyttäytymistä. Seuraavassa on kymmenen sanaa. Laske kuinka moni sana seuraavista tarkoittaa ja kuvaa eläimen käyttäytymistä: Rauhallinen, vietikäs, iloinen, ei hauku, määrätietoinen, paikallaolo, pään kääntäminen, pomottaa, pelokas ja saalisvietti. Mieti vielä millä perustein teit valintasi.
Vuonna 1965 Odgen Lindsley pyrki kuvaamaan yksinkertaisen tavan millä voisi tarkistaa, onko kuvattu käyttäytyminen todellakin käyttäytymistä. Lindsley kehitti vuonna 1965 "kuolleen miehen testin" (Dead man's test) (Cooper et al 2007, Lindsley 1991), koska opettamisessa oltiin hyvin epätarkkoja siitä, mitä oppilaiden haluttiin tekevän. Testi on hyvin yksinkertainen: Jos kuollut mies ei voi jotain asiaa tehdä, on se käyttäytymistä ja jos kuollut mies sen voi tehdä, ei se ole käyttäytymistä. Tätä voi pitää pikatestinä, joten voimme testata ylläolevasta listasta esimerkiksi seuraavia: ei hauku ja paikallaolo. On selvää, että näistä molempia voi kuollut mies tehdä, jolloin nämä eivät ole käyttäytymisiä. Palaan kohta paikallaoloon.
Käyttäytymiselle on useita määritelmiä, jotka tarkastelevat käyttäytymistä hiukan eri näkökulmista. Skinner (1938) määritteli käyttäytymisen seuraavasti: "Käyttäytyminen on jotain, mitä organismi tekee; tai tarkemmin mitä toinen organismi havaitsee toisen organismin tekevän". Käyttäytymisen määritelmän mukaan käyttäytyminen on aina aktiivista tekemistä, joka voidaan objektiivisesti havaita tai mitata (Mayer et al 2012, Cooper et al 2007). Miestäni käyttäytymistä kuvaa hyvin se, että se on prosessi, ei yksittäinen tapahtuma (Skinner, 1953). Paikallaan oleminen muuttuu käyttäytymiseksi, kun kerromme mitä tarkalleen tarkoitamme. Koira makaa tietyssä määritellyssä asennossa ja toimii aktiivisesti esimerkiksi katsomalla eteenpäin.
Nyt voimme tarkastella loppuja listalla olleita sanoja. Esimerkiksi rauhallinen kuvaa käyttäytymisen laatua ei käyttäytymistä. Ymmärrämme sen, että joku kertoo esimerkiksi koiran istuvan rauhallisesti. Itse käyttäytyminen on istuminen (tarkemmin se liike joka johtaa istumiseen) ja rauhallinen kuvaa sitä, miten istuminen suoritetaan. Tai vietikäs, joka ei ole käyttäytymistä ja on vielä hankalampi laadun määritelmä. Vaikka se kuvaa kyllä laatua, mutta se ei itsessään kerro yksiselitteisesti mitä sillä tarkoitetaan. Parempi olisi käyttää selkeitä määreitä, jotka ovat yksiselitteisiä, kaikille samalla tavalla havaittavia laatua kuvaavia termejä. Pelokas taasen kuvaa tunnetilaa, jota me emme näe, vaan me näemme käyttäytymistä, jonka me tulkitsemme pelosta johtuvaksi, kuten koira laittaa hännän koipien väliin tai juoksee sängyn taakse piiloon jotain tapahtumaa tai muita vastaavia käyttäytymisiä.
Jos löysit ensimmäisen kappaleen listasta yhden käyttäytymisen, olit oikeassa. Listalta ainoa käyttäytyminen, joka täyttää edelliset määritelmät on pään kääntäminen. Se läpäisee kuolleen miehen testin ja on havaittava, mitattava sekä aktiivinen. Kouluttamisen näkökulmasta tällä tavoin määriteltyä käyttäytymistä on helppo lähteä vahvistamaan. Toki tämän lisäksi meidän kannattaa lisätä laadulliset määreet, kuten nopeus, suunta ja niin edelleen, jotka määrittelevät minkälaisena käyttäytymisen haluamme esiintyvän.
Miksi käyttäytymisen määritteleminen on tärkeää? Kouluttaessa haluamme aina vahvistaa käyttäytymistä ja usein juuri tietynlaista käyttäytymistä. Jos emme osaa kertoa, mitä tarkalleen haluamme, voi olla jopa sattumanvaraista mihin koulutuksessa päädymme. Kun tiedämme käyttäytymisen mitä haluamme ja havaitsemme sen, osaamme sen esiintyvyyttä myös mitata, jolloin koulutuksen seuranta on mahdollista. Jos haluamme jotain käyttäytymistä lisää, koulutuksen seurauksena käyttäytymisen tulisi lisääntyä. Tässä vielä lyhyesti käyttäytymisestä:
- Käyttäytyminen on jotain mitä eläin tekee (esim. "hyppää")
- Käyttäytyminen on aina aktiivista (esim. "tassun nostaminen")
- Käyttäytyminen on havaittavaa ja kaksi tai useampi havaitsija voi objektiivisesti kertoa havainneensa saman asian (esim. "kääntää päätään oikealle", missä määre "oikealle" kertoo lisäksi miten käyttäytyminen toteutuu)
Lähteet
Cooper, J.O., Heron, T.E., & Heward, W.L. (2007). Applied behavior analysis (2nd ed.). Upper Saddle River, NJ.
Lindsley, O. R. (1991). From technical jargon to plain English for application. Journal of
Applied Behavior Analysis, 24, 449-458.
Mayer, G. R., Sulzer-Azaroff, B., & Wallace, M. (2012). Behavior analysis for lasting change(2nd ed.). Cornwall-on-Hudson: Sloan.
Skinner, B. F. (1938). The Behavior of Organisms: An Experimental Analysis. New York, NY: Appleton-Century-Crofts.
Skinner, B. F. (1953). Science and human behavior. New York: Macmillan.