Uusien asioiden kouluttaminen on kivaa. Itse asiassa se on aivan mahtavaa! Tästä syystä meiltä usein unohtuu aiemmin kouluttamamme käyttäytymisen vahvistaminen sujuvaksi. Sujuva käyttäytyminen on asia, mikä pistää minut usein pohtimaan koulutuksen vaihetta ja tavoitteita. Sujuvuus (eng. Fluency) ei tarkoita pelkästään sitä, että käyttäytyminen on sujuvaa, vaan sillä on tarkka merkitys psykologiassa, ja etenkin soveltavan käyttäytymisanalyysin alalla kuvattaessa käyttäytymistä. Tämä tarjoaa meille kouluttajille hyvän mittarin siihen, kuinka hyvin eläin käyttäytymisen osaa. Käyttäytymisanalalyysin sanakirja (Tuomisto ja Parkkinen, 2009) määrittelee sujuvuuden käyttäytymisen ominaisuudeksi, joka kuvaa tarkkaa ja nopeata suoritusta, ja joka voidaan toistaa tarkasti pitkänkin tauon jälkeen harjoittelematta. Tämä määrittely pitää sisällään muutaman tärkeän asian.
Ensiksikin tarkka suoritus tarkoittaa sitä, että eläin tekee aiemmin opitun asian tarkasti samalla tavoin kuin aiemminkin eli toisto on kopio siitä mitä eläimelle on opetettu. Kun koulutamme eläimelle uutta käyttäytymistä, tavoitteena on saavuttaa tietyn näköinen käyttäytyminen niin, että eläin toistaisi sitä aina samalla tavoin, oli sitten kyse maahan menemisestä, seuraamisesta tai vaikkapa hajun löydön ilmaisemisesta. Mitä enemmän käyttäytymisessä on variaatioita, sitä epätarkempi se on. Epätarkka käyttäytyminen voi altistaa käyttäytymisen muutokselle ajan kuluessa ja kuuluisalle kouluttajan tuskaisalle lausahdukselle: "miten se on tämän unohtanut, kun se on aiemmin sen osannut?" tai "se alkoi ihan yhtäkkiä tekemään tämän väärin!".
Toiseksi nopea suoritus tarkoittaa sitä, että eläin suorittaa käyttäytymisen nopeasti välittömästi vihjeen antamisen tai esiintulon jälkeen. Jos kyseessä on käyttäytymisketju, suorittaa eläin koko ketjun nopeasti. Käyttäytymisen suorittamisen nopeus on tässä suhteellinen käsite, koska käyttäytyminen on saatettu kouluttaa tietyssä tahdissa tai nopeudella suoritettaviksi. Tärkeää on kuitenkin se, että eläin voi toistaa suorituksia aina samalla nopeudella ja suoritus alkaa aina välittömästi vihjeestä välittämättä häiriöistä.
Kolmantena attribuuttina sujuvuuden määrittelyssä on toistettavuus pitkänkin tauon jälkeen. Tämä tarkoittaa sitä, että eläin suorittaa opitun käyttäytymisen tarkasti ja nopeasti, pitkänkin ajan jälkeen siitä kun se on viimeksi tehnyt kyseisen käyttäytymisen. Tämän voi sanoa myös siten, että eläin muistaa mitä sen pitää tehdä, vaikka ei suoritusta ole pitkään aikaan tehnytkään.
Miten käyttäytymisen sujuvuus saavutetaan ja miksi se on tärkeää?
Toistoilla. Tämän jälkeen toistetaan lisää. Jokaisen toiston tulee olla (mahdollisimman) tarkka kopio siitä käyttäytymisen muodosta, jonka haluamme eläimen toteuttavan. Jo alussa kirjoitin, että olemme liian innokkaita ilmoittamaan kovaan ääneen "Valmis!" ja siirtymään seuraavan käyttäytymisen harjoittelemiseen ja näin ollen toistot jäävät tekemättä. Toistojen lisäksi harjoitteluympäristöä ja häiriöitä tulee vaihdella. Steve White antoi aikoinaan hyvän vinkin toistojen tekemiseen sujuvuuden harjoittelemiseksi: Harjoittele käyttäytymistä 10:n toistoa, 10:ssä eri paikassa, 10:n eri häiriön alla. Näin tehden toistoja tulee yhteensä 1000, joista jokaisen käyttäytymisen tulisi olla mahdollisimman tarkka kopio toisistaan huolimatta ympäristöstä tai häiriöstä. Myöhemmin Steve on puhunut 20-20-20 säännöstä, joka nostaa toistojen määrän jo 8000 suoritukseen. Ihmisillä jonkun kokonaisen taidon oppiminen erinomaiseksi, joka sisältää jo paljon sujuvia käyttäytymisiä, on tutkittu vievän noin 10 000 tuntia harjoitteluaikaa (Ericsson & Charness, 1994), joten siihenkin mahtuu aika monta toistoa.
Käyttäytymisen sujuvuus on tärkeää totta kai jo siksi, että se nostaa todennäköisyyttä, että eläin toistaa aina vihjeen kuultuaan käyttäytymisen tarkasti ja voimme siihen luottaa. Mutta tärkeämpää on ehkä se, että sujuva käyttäytyminen on pysyvämpi ja vähemmän altis muutokselle, ja myös sammumiselle (exctinction), ajan kuluessa. Lisäksi käyttäytymisen esiintyvyyteen ei vaikuta uudetkaan häiriöt merkittävästi ja sitä voidaan hyödyntää helpommin osana käyttäytymisketjuja tai muiden uusien käyttäytymisten kanssa (Binder, 1996 ja West & Young 1992). Oli kyse luoksetulosta, tottelevaisuuskokeen suorituksesta tai näytöksen tempusta, tavoitteena tulisi aina olla sujuva käyttäytyminen, jos haluamme suorituksesta hyvän, toimivan ja pysyvän.
Jos sinun mielestäsi koirasi istuminen "istu"-vihjeestä on sujuvaa, koita tehdä kotona seuraava testi. Mene maahan makaamaan selällesi koirasi läheisyyteen ja sano yhden kerran "istu". Istuiko koirasi? Heti vihjeen kuultuaan? Oliko käyttäytyminen sujuvaa? Toimisiko tämä paremmin ulkona?
- Jari Parkkisenniemi
Binder, C. (1996). Behavioral fluency: Evolution of a new paradigm. The Behavior Analyst, 19, 163–197.
Ericsson, K. A., & Charness, N. (1994). Expert performance: Its structure and acquisition. American psychologist, 49(8), 725.
Tuomisto M.T, Parkkinen L. (2009). Käyttäytymisanalyysin sanakirja [The dictionary of behavior analysis] (2nd Ed.). Tampere: Suomen Käyttäytymistieteellinen Tutkimuslaitos.
West, R. P., & Young, K. R. (1992). Precision Teaching in RP West & LA Hamerlynck (Eds.), Designs for excellence in education: The legacy of BF Skinner (pp. 113-146). Longmont, CO: Sopris West.